Ensin voisin hieman kertoilla taustoja sekä itsestäni, että eläimistämme. Olen 21-vuotias insinööriopiskelija Riihimäeltä ja kesästä asti olen asustanut tyttöystäväni kanssa yhdessä. Karvalapset muuttivat siis tyttöystäväni mukana samaan talouteen eli sain oikean suurperheen kertaheitolla.

 

Ensin vuorossa on meidän Keravan keisari Lari. Nani (tyttöystäväni) otti tämän pojan 1,5 vuotta sitten Larin ollessa 4-vuotias. Entinen omistaja lopetti perhosten kasvatuksen ja myi pois koiriaan. Lari on ihan takuuvarmasti maailman kiltein ja miellyttämishaluisin koira. Se ei vaan osaa olla vihainen. Larin kanssa olis tarkoitus tässä jossain vaiheessa aloittaa kaverikoiratoiminta, kun olisi aivan täydellinen tapaus siihen hommaan.

Larin pikkuveli rämäpäinen kreivi Hachiko tuli taloon samana päivänä, kun muutettiin saman katon alle. Puolivuotias herra on oikea jääräpää ja todella koettelee rajojaan ja yrittää viedä johtajan paikan perheessä. Samalla tämä pieni tuholainen on kuitenkin hirveä pelkuri. Kova koulutus on menossa, sillä poika ei hyväksy muita koiria vaan saa kovan skitsokohtauksen aina lenkillä muista koirista. Myös jotkut vastaantulevat ihmiset aiheuttavat räkytystä. Koulutus on jo paljon tuottanut tulosta, mutta paljon on vielä jäljellä tekemistä. Hiljaa hyvä tulee..

 

Pupupariskunnastamme ensin esittelyvuorossa Aatu. Tämä luppakorva oli suuri luonne ennen kastraatiota, mutta nykyisin ihan tossu. Mutta hyvä näin, sillä nyt antaa silitellä ja rapsuttaa, mikä ei ollut mahdollista aiemmin. Aatu oli oikeastaan eläintarhan ensimmäinen asukas. Nanilla oli toki ollut hamstereita yms. jo aiemmin, mutta Aatu oli saapuessaan ainoa lapsi.

 

Aatun vaimo Aada oli aran lössykän oloinen muutaman ensimmäisen päivän, mutta sitten paljasti todellisen luonteensa, joka oli tulta ja tappuraa. Nopeasti joutui Aatu käpälän alle ja edelleen pistää Aada Aatun kyllä ojennukseen. Lempi kuitenkin leimahti näiden kahden välillä heti niiden tavatessa. Asiaa saattoi toki auttaa se, että Aatulla oli vielä halut tallella, vaikka pallit oli poistettu. Alkuun Aada neiti olikin jatkuvasti valeraskaana. Tämä neiti on myös kova syöppö ja käy varastamassa Aatunkin ruoat, jos ei ole tarkkana.

 

Edy on ystäväni syrkkikasvatti. Päätettiin häneltä ottaa yksi poikanen, kun sattui sopivaan saumaan syntymään poikue. Edy on vähän hömelö lössykkä, jota saa nunnailla miten päin haluaa. Kova poika syömään ja nukkumaan. Ei oikein ole ikinä tajunnut minkään virikkeiden päälle. Juoksupyörässä kuntoilee, mutta muuten lähinnä tykkää löhöillä ja tyhjentää ruokakuppia.

 

Tara on meidän uusin tulokas. Molemmille uusi laji tämä talvikko ja kovasti siihen ollaan ihastuttu. Neitokainen on hyvin omapäinen. Pari päivää luonnollisesti meni siihen, että neitiä ei pahemmin näkynyt, mutta nyt jo todella reipas. Kiipeää kädelle, kun sen laittaa häkkiin. Taran sain nanilta synttärilahjaksi eli kuukauden päivät ollut meillä nyt.

 

Prätkähiiret Turbo, Moto ja Vinski. Tämä kolmikko tuli meille vajaa vuosi sitten. Turbo ja Moto olivat samasta poikueesta ja Vinski sitten hieman pienempänä alkuun hieman ulkopuolinen ja siksi muita arempi. Nyt kuitenkin kääntynyt tämä asetelma toisinpäin ja Vinski on aina ekana ruokakupilla ja tutkimassa uusia asioita. Turbon sainkin nanilta ystävänpäivälahjaksi eli se onkin sitten "minun" lemmikkini. (Ei voitu vastustaa kiusausta nimien suhteen).

 

Gerbiilit Rikos ja Rangaistus ovat myös suhteellisen tuoreita asukkaita. Olleet pari kuukautta meillä. Nanilla on ollut aiemmin gerbiilejä ja haluttiin noita söpöläisiä sitten ottaa jälleen pari tuonne kaivelemaan ja järsimään. Ovat loistavia laskusilppureita! Nämä tytöt ovat todella reippaita ja yllättävän käsikesyjä. Rangaistus toisaalta on edelleen hieman arempi, mutta tottunut myös hieman käteen ja tulee kyllä katselemaan, kun laittaa käden häkkiin. Rikos onkin melkein aina syömässä, kun huoneeseen menee. Rikollisen söpö kaksikko nämä ovat.