Eilen kotiuduttiin meidän poikien, Larin ja Hachin kanssa yli viikon reissulta Kotkasta. Koetteli kyllä kaikkien hermoja ja voimia tuo matka. Hachille kovaa treeniä, kun sai tavata kasan uusia ihmisiä ja paljon uusia paikkoja. Onhan Hachi jo kerran Kotkassa käynyt, mutta oli niin pieni vaavi silloin, ettei oikein vielä tajunnut sitä. Nyt ihmeteltiin taas uudestaan hissiä ja käytävästä kuuluvia uusia ääniä. Mummin luona kun kuuluu hissin ääni niin selvästi sisälle, niin siellä oli Hachin konsertti aamusta iltaan päällä. Suurimmaksi ongelmaksi kuitenkin taisi muodostua Hachin merkkailu, joka tarkan äitini kotona ei ollut ollenkaan hyvä juttu. Laminaattilattia ei tykännyt herran pisuista eikä äiti, kun löysi olohuoneen valkoisen verhon uudelleen koristeltuna keltaisella kuvioinnilla. Hachi kuitenkin on pohjimmiltaan sellainen hurmuri, ettei sille voi vihainen olla. Lari nyt viekin kaikkien sydämen yhdellä pienellä katseella ja on kaikkien lemppari.

Hachin tarkka tutka myös erottelee koiraihmiset ja ei-koiraihmiset. Jaksoi haukkua kaksi päivää putkeen veljen tyttöystävälle, kun tämä tuntui inhoavan pikku herraa. Hän kun on henkeen ja vereen kissaihminen.

Jouluaatto oli sellaista hössötystä, että pojat simahti molemmat sikeään uneen heti lahjat avattuaan. Kumpikaan ei kyllä omia lahjoja osannut avata, vaan piti pieniä auttaa. Hachin paketeista paljastui riekaleisen heppa -lelun tilalle upouusi seepra -lelu, hotdog ja ranskalaiset sekä paketti pieniä tennispalloja, mikä avattiin kylläkin vasta nyt kotona. Larilla taas oli kasa herkkuja, kun ei lelujen päälle tajua mitään.

(Minun uudet sukat taisi olla Hachin mielestä paras joululahja.)

Kun rankka reissu oli ohi ja viimein päästiin kotiin, olikin Hachilla uusi jännä koettelemus edessä, kun raketit alkoivat paukkua. Pieni oli kyllä yllättävän rohkea. Ulkona säikkyi aika kovasti pamauksia, mutta teki kuitenkin nätisti tarpeitaan. Hieman puolen yön aikaan tärisi ja haukkui, mutta kaiken kaikkiaan meni tosi hyvin herran ensimmäinen uusi vuosi. Varmasti paljon auttoi se, että Lari ei välitä raketeista yhtään, joten rauhoittaa sitten samalla myös Hachin.

(Raketit hiljeni ja herra väsähti.)

Hieman Hachiin keskittynyt postaus tämä, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten muista enemmän. Loppuun vielä mainittakoon, että rotat saivat tänään myös joululahjansa eli loput niiden riipuista: kulmariipun ja riippulaivan ja tykkäävät niistä hurjasti. Kaino ei olisi millään malttanut odottaa, että laivan saa paikalleen vaan kärkkyi koko ajan, että joko sinne pääsisi sisään.